En ole kirjoittanut, koska en ole vähään aikaan ollut maitokahvimaassani Sloveniassa. Ennen uutta vuotta kuitenkin palasin kuunneltuani edeltavat puolitoista päivää kiskojen ääntä. Insinööritaito on tosin jalostanut aika monet junat hyvin hiljaisiksi varsinkin matkareitilläni Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Huippuilmastoiduissa pikajunissa istuminen on miellyttävää – ainakin yleensä – mutta välillä myös aika tylsää, ja joskus tulee kyllä ikävä varsinkin eräiden Kaakkois-Euroopan junamatkojen tunnelmaa, silla kysesisilla matkoilla "etelassa" ihmiset eivät ole kommunikoineet läppäreidensä vaan toistensa kanssa. Tosin haittapuolena asioiden kuten matkankulun ennakoitavuus voi toisinaan olla olematonta. Aina ei tiedä millaisiksi asekauppiasveijareiksi matkatoverit osoittautuvat, kuinka monta käsisuudelmaa matkan aikana joutuu ottamaan vastaan ja miten monta tuntia aikataulusta jäljessä määränpäähän saavutaankaan. Mutta tuo kuuluu seikkailuun, ja mainittakoon, että niin kutsutun Balkanin junissa tapaa onneksi lahinna niin sanottuja normaalejakin sydamellisia ihmisiä. Ja ehdottomasti karmivin junareittini on Tukholma-Malmö-väli huippunopeita junia hunosti imitoivine puolelta toiselle huojuvine kulkupeleineen. Kuka sellaista jaksaa?


Matkalla Itavallassa.
Suomessa mustan joulun viettänyttä odotti Sloveniassa yllättäen melkoinen talven ihmemaa. Sekaisin on maailmankirjat siis tässäkin asiassa. Läheisellä lammella ihmiset ovat luistelleetkin!

Lumen päälle on tosin nyt sadellut jotain, jonka koostumusta en täysin ymmärtänyt, mutta jonka ansiosta terveyskeskukset täyttynevät luunsa rikkoneista mummoista ja muista ja samalla kumisaappaat olisivat kova juttu.
Säätähän pidetään tyypillisesti aika tylsänä puheenaiheena, mutta mielenkiintoiseksi se muuttuu, jos ilmasto vaihtuu Italian rajalle mentäessä ihan toiseksi. Taannoisen päiväretkemme kohde Goricia kun kylpi aurinkossa ja jossain kevään enneloistosta. Historiallisestikin tuo Slovenian ja Italian rajaseutu ja varsinkin Gorizia-Nova Gorica- kaksoiskaupunki on aika kiintoisa, koska Nova Gorica perustettiin vuonna 1948 Jugoslavian menetettyä rauhassa vanhan Gorizian kaupungin Italialle. Slovenian EU-jäsenyyden ja varsinkin Schengeniin liittymisen myötä käsitys kaupunkeja erottavasta rajasta on kuitenkin muuttunut ja himmentynyt, koska mitään rajamuodollisuuksiakaan ei enää ole. Ehkäpä poliittiset ja jossain määrin psykologiset rajat voidaan jossakin tapauksessa murtaa, mutta yhden rajan murtaminen tarkoittaa useassa tapauksessa toisen vahvistamista, kuten viisaat ystavani Ljubljanassa muistuttivat. Esimerkkina Slovenian ja Kroatian raja onkin nyt entistä tarkemmin valvottu. Konkreettiset ja symboliset rajat ovat välttämättömiä, sillä niillä niillä erottaudutaan muista ja suojellaan ja luodaan identiteettiä. Muun muassa sitä kansallista. Mielenkiintoista on se, kenen kanssa milloinkin halutaan leikkia ja ketka halutaan sulkea sinne toiselle puolelle, vihollisiksi.
Gorizia

Varjoista tunnistaa auringon.
Interrail-lippuun sisältyviä jäljellejääneitä matkapäivä käyttääkseni ( Sarajevo peruuntui) suuntasin myös Itävallan eteläisimpään maakuntaan Kärnteniin, jota kaikkien ystävä Jörg Haider hallinnoi. Tässäkin reissussa oli yksi oma lehmä siellä ojassa, koska tämäkin alue on Slovenian historialle tärkeä. Kärntenissä sijaitsi joskus 600-800 luvulla slaavien johtama Karanthanian jonkinlainen valtiomuodostelma, joka on sloveeneille aika iso juttu. Vuonna 1920 Kansainliitto päätti järjestää alueen tulevaisuudesta kansanäänestyksen, minkä tuloksena enemmistöltään sloveenin kielisten asuttama Kärnten liitettiin Itävaltaan eikä suinkaan vasta perustettuun serbien, kroaattisen ja sloveenien kuningankuntaan ( myohempaan Jugoslaviaan). Tasta kaydaan vielakin jonkinlaista polemiikkia. Kärntenissä asuu nykyäänkin aika paljon sloveeneja, mutta eipä niistä esimerkiksi Klagenfurtin maakuntamuseossa pahemmin hiiskuttu. Mutta ihminenhän on taipuvainen vaikenemaan mitä moninaisimmissa tapauksissa, ja jonkinlaista järkevämpää kuvaa saadakseen siellakin pitäisi viettää enemmän aikaa. Matkailu avartaa, mutta liian hätäiset johtopäätökset paikkojen luonteesta saattavat olla loppujen lopuksi vain haitallisia.


"Uiminen kielletty"




